01 november, 2012

- thursday-



Rannan penkit tyhjillään
Odottavat nekin seuraavaa kesää.                                                       
Mitä minä odotan?
                                                        
STOP-STOP- 
                                                        
Minunhan piti elää tässä ja nyt, ja nauttia tästä ja  nyt !!                                                         
Wow, sitä voi itse tosiaan antaa ajatuksilleen uuden suunnan,
ja  kas`kummaa sitä tuntee itsensä
paljon tyytyväisemmäksi,
ehkä hiukan onnellisemmaksikin.
                                                                                                                               


                                                            By Kirsikka

12 kommentarer:

  1. Tuo tässä ja nyt elämisen taito olisi hyvä ominaisuus meille kaikille. Joskus se vaan on niin vaikea muistaa. Ajatukset harhailevat niin nopeasti tulevassa ja menneissä, ettei mukana tahdo pysyä.
    Kaunis kollaasi!

    SvaraRadera
    Svar
    1. Näinhän se on...helpot sanat, ja niin vaikea pysyä niissä.

      Radera
  2. Totta kirjoitat...sen, kun vain aina muistaisi...:)
    Hyvää viikonloppua sinulle♥

    SvaraRadera
    Svar
    1. Näinhän se on Irmastiina...kun tarvii tätä neuvoa, niin muistaa....kun kaikki toimii normaalisti, unohtaa taas.

      Radera
  3. Hieno, ajatuksia herättävä postaus <3

    Ja kollaasi on hurjan kaunis!

    SvaraRadera
    Svar
    1. Kiitos Kaisa (kesti ennen kuin tajusin, että olet Kati, mahtava koruntekijä )

      Radera
  4. So simple: kesää!! :)
    No, menee se joulukin...

    SvaraRadera
    Svar
    1. heh heh...näin kait se menee!!!

      Ajattelin sua eilen paljon ...hih hih ....ei oo enää kukkatapettii meillä, on tummanharmaa seinä sen tilalla...huh-huh, kun mieli muuttuu, mut nyt oon tyytyväinen, tämä on kuitenkin lähinnä meidän omaa makua.
      Otan kuvia kunhan ehdin, ja näät mitä täällä nyt on "sekoiltu" . :))

      Radera
  5. Ihana kollaasi.
    Juuri näin- kaikki on tässä ja nyt. huomisesta kun ei tiedä, eikä siitä ensi kesästä.
    Jos jotain, mitä täällä asuminen on opettanut, niin elämään hetkessä.
    Vaikka tänään olikin päivä, jolloin ärsytti ihan kaikki ja vielä enemmän :).
    Tässä ja nyt, ollaan onnellisia.

    SvaraRadera
    Svar
    1. Kiitos pikkujutut.
      Tiedän, että siellä päin eletään todellakin tätä hetkeä. Siitä muistuikin viime kesä mieleen, kun veljeni perhe oli siellä ...oltiin 15 vuotiaalle ostamassa pukua, jota voisi vielä käyttää kun 7 kk päästä pääsee ripiltä...
      siihen tuumas kaupan omistaja, että eihän sitä edes tiedä, jos poika enää elää silloin .... kaikki suomalaiset katsoivat toinen toistaan, ja ihmettelivät että miten NOIN voi edes sanoa.
      Mutta, siellähän eletään sillä tavoin....huomisesta ei kukaan tiedä!!!
      (poika sai kun saikin puvun, joka vielä mahtui kuukausien päästäkin).

      Radera
  6. Rannan penkit varmaan odottivat Sinua ja Kameraasi; halusivat ehkä tulla kuvatuksi ? Ja mieti; nyt penkeilläsi oli TILAA istua, vaikka takapuoli olisi ehkä jäähtynyt...

    Joskus on hyvä myös HYPÄTÄ mielessään sen HETKEN yli ja ohi ! Jos on huono olo, voi lohduttaa itseä, että EI tämä loputtomiin kestä -- huomenna voi olla parempi päivä !?

    Minä teen sivutoimisena tuntiopettajana sairaanhoidonopiskelijoiden harjoittelujen ohjausta (ihan vaan huvikseni). Tänään oli kahden tytön tavoitekeskustelussa entisellä työpaikallani psykiatrisessa sairaalassa; en ole käynyt siellä osastoilla useaan vuoteen. Nyt on super-ikävä ja hyper-haikea olo ! Tapasin joitakin ex-työkavereita; oli HUIPPUA nähdä heitä ja muistella "vanhoja hyviä aikoja" (aika kultaa muistot...). Sairaalassa on hurjan moni asia muuttunut, mutta näin vanhan rouvan näkökulmasta siellä kyllä silmä lepäsi; voi, voi -- kyllä oli komeita sairaanhoitajapoikia ja -miehiä. Nyt huokailen täällä haikeana... t: Tiina

    SvaraRadera
    Svar
    1. Olen kulkenut kännykkä kädessä kävelyretkillä...eli kuukauden ajan olen ottanut kuvia vain kännykällä. Tämä toimii niin paljon helpommin, eikä ole raskas kantaa!

      Hah-hah Tiina...ethän sä ole mikään vanha rouva... vaan rouva parhaassa iässä!!

      Radera